Kristiina Mäkelä vaihtoi kilpauran uuteen arkeen – tällainen hänen elämänsä on nyt
Kristiina Mäkelä on 33-vuotias entinen kolmiloikan EM-hopeamitalisti ja Suomen ennätyksen haltija, jonka elämä on syyskuussa 2026 siirtynyt kilpaurheilusta yhä selvemmin opiskelun, maataloustieteiden ja uudenlaisten yleisurheilutehtävien ympärille.
Orimattilasta lähteneen Mäkelän ura vei kahteen olympiafinaaliin ja lopulta Münchenin EM-hopealle Suomen ennätyksellä 14,64 metriä. Kilpaura päättyi Helsingin Olympiastadionilla elokuussa 2024, mutta yhteys lajiin ei katkennut. Hän on palannut Helsingin yliopiston opintoihin, työstänyt graduaan, hankkinut käytännön kokemusta Viikin tutkimustilan ympäristössä ja toiminut kesällä 2026 Lempäälän Hyppykarnevaaleilla pituuden ja kolmiloikan lajikouluttajana.
Mäkelän yhteys yleisurheiluun on samalla saanut uuden muodon. Suomen Urheiluliitto on nimennyt hänet uutena henkilönä Hyppykarnevaalien järjestelytoimikuntaan, mikä vahvistaa kuvaa siitä, että hän siirtyy vähitellen kilpailijasta kokemuksensa jakajaksi ja nuorempien urheilijoiden tukijaksi. Mitään päätoimista valmentajan tehtävää hänelle ei kuitenkaan ole julkisesti vahvistettu. Vuoden 2026 arkeen kuuluvat opintojen lisäksi tanssi, luonto, eläimet, hyväntekeväisyys ja aiempaa vapaampi elämä.
Yksityiselämästään Mäkelä puhuu edelleen vähän. Hänen viimeksi julkisuudessa vahvistettu kumppaninsa on entinen keihäänheittäjä Joni Karvinen, mutta kumpikaan ei ole vahvistanut suhteen tämänhetkistä tilaa. Mäkelä on pitkään asunut Helsingissä, eikä uudesta vakituisesta asuinpaikasta ole kerrottu julkisuuteen.
Lapsuus Orimattilassa
Meri Kristiina Mäkelä syntyi 20. marraskuuta 1992 Orimattilassa. Hän varttui lääkäriperheessä keskimmäisenä kolmesta tyttärestä. Hänen isänsä Jyrki Mäkelä oli itse harrastanut koripalloa, ja myös Kristiinan sisaret pelasivat lajia.
Liikunta tuli Mäkelän elämään poikkeuksellisen aikaisin. Helsingin yliopistolle antamassaan haastattelussa hän kertoi olleensa vasta kaksivuotias, kun isosisko osallistui Orimattilan Jymyn lasten kilpailuihin. Pienimmille oli rakennettu 40 metrin rata, jonka Mäkelä halusi kulkea itse.
Kuusivuotiaana mukaan tulivat sekä yleisurheilu että koripallo. Nuorena hän viihtyi koripallossa ketteränä takamiehenä, mutta noin 13-vuotiaana sopivaa joukkuetta ei enää löytynyt. Yleisurheilu alkoi samalla viedä yhä enemmän aikaa.
Koulunkäynti kulki urheilun rinnalla vahvasti. Ylelle Mäkelä muisteli, että kotona oli kaksi selkeää vaatimusta: koulu piti hoitaa kunnolla ja harjoituksissa piti käydä. Yläasteen keskiarvoksi hänelle tuli 8,6, ja myöhemmin tie vei Salpausselän urheilulukioon Lahteen.
Mäkelä kuvasi Ylelle nuoruusvuosien harjoittelua näin:
“Vaikka olisin mennyt harjoituksiin naama kurtussa, tulin sieltä pois aina iloisena.”
Hyppyura alkoi korkeudesta
Kolmiloikka ei ollut aluksi Mäkelän päälaji. Kun Jarkko Kumpulaisesta tuli hänen henkilökohtainen valmentajansa noin 13-vuotiaana, harjoittelussa keskityttiin etenkin korkeushyppyyn. Mäkelän oma ennätys korkeushypyssä jäi myöhemmin 1,71 metriin. Pituushypyssä hän ylsi hallissa 6,19 metriin.
Ratkaiseva muutos tapahtui 16-vuotiaana. Mäkelä siirtyi vahvemmin kolmiloikkaan, ja tuloksia tuli lähes välittömästi.
Vuonna 2009 hän voitti Tampereella Euroopan nuorten olympiafestivaalien hopeaa tuloksella 13,14 ja nappasi jo samana vuonna ensimmäisen aikuisten Suomen mestaruutensa. Vuonna 2011 hän saavutti alle 20-vuotiaiden EM-hopeaa Tallinnassa tuloksella 13,67.
Ensimmäinen aikuisten EM-kokemus tuli Helsingissä vuonna 2012. Samana vuonna elämä muuttui muutenkin: Mäkelä muutti Orimattilasta Helsinkiin ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa.
Yliopisto toi Helsinkiin
Mäkelä aloitti vuonna 2012 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, jossa hänen alakseen tuli kotieläintiede.
Hän on kertonut biologian opettajan kannustaneen häntä yliopistoon. Kun opiskelupaikka varmistui, Mäkelä tarkisti ensimmäisenä Viikin kampuksen ja Myllypuron harjoituspaikkojen välisen etäisyyden. Hän halusi rakentaa arkensa niin, että opiskelu ja huippu-urheilu mahtuivat samaan päivään.
Aluksi hän kulki bussilla Orimattilasta Helsinkiin ja takaisin. Päivät kävivät raskaiksi, minkä jälkeen vanhemmat auttoivat häntä hankkimaan asunnon Helsingistä.
Eläimet ja maatalous eivät olleet sattumanvarainen opiskeluvalinta. Mäkelä vietti lapsuutensa kesiä isovanhempiensa maatilan ympäristössä ja kiinnostui ruoan alkuperästä, eläimistä ja suomalaisesta ruoantuotannosta. Myöhemmin hän kertoi suosivansa kotimaisia elintarvikkeita ja pitävänsä eläinten kanssa olemista vastapainona huippu-urheilulle.
Huippu-urheilu hidasti opintojen etenemistä, mutta niitä ei jätetty kokonaan. Kilpauran jälkeen opiskelu on noussut uudelleen keskeiseksi osaksi Mäkelän arkea.
Selkävaiva pysäytti
Vuosi 2013 oli ensimmäinen suuri takaisku.
Mäkelän selässä todettiin rasitusmurtuman esiaste neljännen ja viidennen nikaman välissä sekä välilevyvaurio. Koko kilpailukausi jäi väliin. Paluu vaati kuukausien kuntoutuksen ja päivittäistä keskivartalon vahvistamista.
Tauosta tuli samalla henkinen käännekohta.
Mäkelä kertoi myöhemmin Ylelle olleensa teini-iässä lähes fanaattinen suorittaja. Hän koki urheilevansa muiden odotusten vuoksi ja saattoi itkeä onnistuneenkin kilpailun jälkeen helpotuksesta.
Selkävaivan aikana hän joutui miettimään uudelleen, miksi urheilee.
Mäkelä sanoi Ylen haastattelussa:
“Olin teininä lähes fanaattinen suorittaja, joka halusi kaiken menevän täydellisesti.”
Psyykkisestä valmennuksesta tuli myöhemmin merkittävä osa hänen uraansa. Tukiverkostoon kuului eri vaiheissa valmentajan lisäksi fysioterapeutti, lääkäri, ravintoasiantuntija ja unen asiantuntija.
Nousu aikuisten huipulle
Mäkelä palasi kilpailuihin vuonna 2014 ja alkoi nopeasti lähestyä kansainvälistä kärkeä.
Vuonna 2015 hän hyppäsi hallissa 14,20 metriä ja eteni Pekingin MM-kisojen karsinnassa aivan finaalin tuntumaan. Finaalipaikka jäi vain sentin päähän.
Vuonna 2016 ura nousi uudelle tasolle. Mäkelä oli Portlandin MM-halleissa kuudes ja Amsterdamin EM-kisoissa yhdeksäs. Sitten tulivat Rio de Janeiron olympialaiset.
Rio teki olympianimen
Riossa Mäkelä eteni olympiafinaaliin ja sijoittui 12:nneksi. Se oli suomalaiselle naiskolmiloikalle historiallinen saavutus ja nosti hänet viimeistään koko urheilukansan tietoisuuteen.
Mäkelän urheilijaprofiili oli tässä vaiheessa jo muuttunut. Hän ei ollut enää vain lupaava nuori Suomen mestari vaan arvokisafinalisti, jonka ympärille rakennettiin ammattimainen valmennus- ja tukitiimi.
Valmentajat vaihtuivat vuosien mittaan. Jarkko Kumpulaisen jälkeen vastuuta sai Markku Leppänen. Myöhemmin Mäkelä työskenteli Suren Ghazaryanin kanssa, ja vuodesta 2018 uran loppuun päävalmentajana oli Tuomas Sallinen.
Kriitikko urheilun sisällä
Mäkelä nousi otsikoihin myös muualla kuin kilpailupaikoilla.
Vuonna 2018 hän arvosteli voimakkaasti Suomen Urheiluliiton toimintaa ja katsoi, ettei järjestelmä pystynyt riittävän hyvin auttamaan lupaavista urheilijoista kansainvälisiä mitalisteja. Puheenvuoro synnytti poikkeuksellisen laajan keskustelun suomalaisen yleisurheilun sisällä.
Myöhemmin saman vuoden Berliinin EM-kisojen jälkeen Mäkelä vaati suomalaiselta yleisurheilulta suurempaa rehellisyyttä ongelmien käsittelyssä.
Hän sanoi Ylen Urheiluhullut-ohjelmassa:
“Meillä on hirveästi kysymysmerkkejä ja selityksiä, mutta ei ratkaisuja.”
Mäkelän ja kokeneen urheilumanagerin Jukka Härkösen välille syntyi samalla julkinen kiista. Härkönen arvioi tuolloin Mäkelän saaneen tulostasoonsa nähden poikkeuksellisen paljon tukea, kun taas Mäkelä halusi keskustelun keskittyvän järjestelmän toimivuuteen.
Urheilullisesti vuosi oli vahva. Mäkelä paransi Kalevan kisoissa ulkoratojen ennätystään ensin 14,30:een ja lopulta 14,31 metriin. Berliinin EM-finaalissa hän sijoittui yhdeksänneksi.
Hallissa uusi SE
Helmikuussa 2019 Mäkelä hyppäsi Madridissa 14,38 metriä, joka oli Suomen halliennätys.
Tulos syntyi Gallurin hallissa Madridissa 8. helmikuuta 2019.
Samana vuonna hän oli Glasgow’n EM-halleissa kuudes ja eteni Dohan MM-kisojen finaaliin.
Mäkelän ura oli tässä vaiheessa jo pitkä sarja arvokisapaikkoja ja finaaleja, mutta aikuisten arvokisamitali puuttui edelleen.
Häirintä nousi puheenaiheeksi
Vuonna 2020 Mäkelä puhui avoimesti urheilijoihin kohdistuvasta somehäirinnästä.
Hän kertoi saaneensa vuosien aikana sekä suorituksia ja ulkonäköä arvostelevia viestejä että seksuaalissävytteisiä yhteydenottoja. Häiritsevien viestien määrä oli hänen mukaansa kasvanut Instagramiin liittymisen jälkeen.
Mäkelä arvosteli myös kansainvälisissä arvokisoissa käytettyjä matalalle sijoitettuja kameroita, jotka kuvasivat hyppääjiä hänen mielestään epäasiallisista kulmista. Hän kertoi Ylelle kokeneensa kuvauksen seksuaalisena häirintänä.
Samaan aikaan polvivaiva vaikeutti harjoittelua. Elokuussa 2020 hän voitti kivusta huolimatta Kalevan kisojen Suomen mestaruuden, minkä jälkeen polvijänne operoitiin.
Tokio toi toisen finaalin
Tokion olympialaiset siirtyivät koronapandemian vuoksi vuoteen 2021, mutta Mäkelä säilytti paikkansa kansainvälisellä huipulla.
Hän pääsi jälleen olympiafinaaliin. Finaalin ensimmäinen hyppy kantoi 14,17 metriä, ja Mäkelä sijoittui 11:nneksi.
Kaksi olympiafinaalia oli vahva näyttö hänen arvokisakyvystään, mutta uran suuri mitali odotti vielä.
Se tuli seuraavana kesänä.
München muutti kaiken
Kesällä 2022 Mäkelä oli 29-vuotiaana uransa parhaassa kunnossa.
Eugenen MM-kisoissa hän sijoittui yhdeksänneksi. Elokuussa Münchenin EM-finaalissa syntyi suoritus, jota suomalaisessa kolmiloikassa oli odotettu vuosia.
Mäkelä hyppäsi toisella kierroksella 14,64 metriä. Tulos oli uusi Suomen ennätys ja toi EM-hopean. Vain Ukrainan Maryna Beh-Romantšuk hyppäsi pidemmälle, 15,02.
Münchenin ilta jäi Mäkelän uran kiistattomaksi huipuksi. Suomen ennätys oli 16 senttiä parempi kuin hänen aikaisempi ulkoratojen ennätyksensä.
Mäkelä oli tavoitellut aikuisten arvokisamitalia yli vuosikymmenen. Nyt pitkä odotus päättyi yhdellä hypyllä.
Parisuhde pysyi yksityisenä
Mäkelä on pitänyt yksityiselämänsä huomattavasti urheilua suljetumpana.
Vuonna 2019 hän puhui Ylen laajassa haastattelussa siitä, kuinka huippu-urheilu oli siirtänyt muita elämänhaaveita. Hän kertoi haaveilevansa puolisosta ja lapsista ja arvioi, että ilman urheilua hänellä voisi jo olla perhe.
Myöhemmin julkisuuteen tuli hänen suhteensa entiseen keihäänheittäjään Joni Karviseen. Mika Wickströmin vuonna 2024 ilmestyneessä Mäkelä-elämäkerrassa kerrottiin suhteen alkaneen vuoden 2022 Kalevan kisojen yhteydessä.
Parin kerrottiin myöhemmin asuneen yhdessä Helsingissä. Helmikuussa 2025 Seiska kysyi kummaltakin suhteen nykytilanteesta. Mäkelä ei vahvistanut eroa eikä suhteen jatkumista.
Mäkelä vastasi:
“En ole kommentoinut koskaan millekään medialle suhdeasioitani, enkä tee niin nytkään.”
Karvinen ei myöskään kommentoinut suhteen tilaa. Siksi heidän tämänhetkisestä parisuhteestaan ei ole perusteltua esittää varmaa tietoa.
Mäkelällä ei ole julkisesti vahvistettuja lapsia.
Vaikeampi vuosi 2023
EM-hopeaa seurannut kausi ei jatkanut samaa nousua.
Vuonna 2023 Mäkelä kärsi fyysisistä ongelmista eikä löytänyt Münchenin kaltaista kilpailuvirettä. Budapestin MM-kisojen karsinnassa hänen tuloksensa jäi 13,88 metriin, eikä paikka finaaliin auennut.
Kun kausi vaihtui vuoteen 2024, oli jo selvää, että takana oli pitkä, kehoa kuluttanut ura.
Pariisi jäi saavuttamatta
Kesäkuussa 2024 Mäkelä ilmoitti, että kausi olisi hänen viimeisensä.
Hän halusi vielä kolmansiin olympialaisiinsa ja haaveili kolmannesta olympiafinaalista.
Mäkelä sanoi Ylelle:
“15 vuotta kolmiloikkaa on osin määrittänyt minua myös ihmisenä.”
Pariisin paikka jäi kuitenkin yhden ranking-sijan päähän.
Tapauksesta tuli vielä kivuliaampi, kun Mäkelän edelle rankingissa päätynyt Romanian Florentina Costina Iusco sai myöhemmin kilpailukiellon dopingrikkomuksesta. Mäkelää ei silti enää voitu nostaa olympiajoukkueeseen, sillä osallistujalistat oli suljettu.
Mäkelä kuvasi tilannetta Ylelle epäreiluksi. Pariisin olympialaisista ei siis tullut hänen uransa viimeistä suurta näyttämöä.
Viimeinen ilta stadionilla
Kilpaura päättyi 30. elokuuta 2024 Helsingin Olympiastadionilla Suomi–Ruotsi-maaottelussa.
Viimeisessä kilpailussaan Mäkelä hyppäsi 13,75 metriä ja sijoittui toiseksi Ruotsin Maja Åskagin jälkeen.
Hän oli samalla Suomen joukkueen kapteeni. Päätöspäivän aamupalaverissa tunteet nousivat pintaan jo ennen kilpailua.
Viimeisen kilpailun yhteydessä Mäkelä sanoi Ylelle:
“Olen äärimmäisen kiitollinen koko tästä matkasta.”
Ura päättyi 11 ulkoratojen Suomen mestaruuteen, seitsemään aikuisten arvokisafinaaliin, kahteen olympiafinaaliin, EM-hopeaan ja Suomen ennätykseen 14,64.
Kirja avasi uran kulissit
Vain runsas kuukausi uran päättymisen jälkeen, 2. lokakuuta 2024, julkaistiin Mika Wickströmin kirjoittama 320-sivuinen elämäkerta Kristiina Mäkelä – Pitkä tie huipulle.
Kirjassa käsitellään Mäkelän nuoruutta, valmennussuhteita, harjoittelua, psyykkistä valmennusta, toimeentuloa ja hänen julkisia kiistojaan suomalaisen yleisurheilujärjestelmän kanssa.
Kirja nosti uudelleen esiin myös Jukka Härkösen ja Mäkelän vaikean suhteen.
Mäkelä kertoi kirjassa harjoitustilanteesta, jossa Härkönen kokeili hänen pakaralihaksensa aktivoitumista koskettamalla pakaraa. Härkönen ei kiistänyt itse tapahtumaa, mutta arvosteli voimakkaasti tapaa, jolla asia kirjassa ja julkisuudessa esitettiin. Hän sanoi toimineensa valmentajan tehtävän mukaisesti eikä katsonut tehneensä väärin.
Kirja palasi samalla vuoden 2018 Urheiluliitto-kiistaan ja Mäkelän pyrkimykseen nostaa esille asioita, jotka hänen mielestään estivät suomalaisia urheilijoita kehittymästä kansainvälisiksi menestyjiksi.
Raha ei tullut helposti
Kansainvälinen menestys ei tarkoittanut Mäkelälle automaattisesti suuria tuloja.
Vuonna 2016 hän avasi Ylelle huippu-urheilunsa kustannuksia. Harjoitusleirit, valmennus ja asiantuntijapalvelut nostivat vuosibudjetin ilman tavallisia asumis- ja ruokakuluja lähes 60 000 euroon. Päivittäisten kulujen kanssa summa lähestyi 70 000 euroa.
Rahoitus rakentui muun muassa sponsorituesta, urheilija-apurahoista ja kilpailutoiminnasta. Vuonna 2022 ja uudelleen vuonna 2023 Mäkelälle myönnettiin 20 000 euron urheilija-apuraha.
EM-hopeavuoden 2022 verotettavat tulot olivat Ylen verotietojen mukaan noin 45 000 euroa.
Mäkelän henkilökohtaisesta nettovarallisuudesta ei ole luotettavaa julkista tietoa. Verkossa esiintyviä arvioita hänen varallisuudestaan ei voi pitää vahvistettuina.
Tavallinen elämä alkoi
Jo ennen uransa päättymistä Mäkelä puhui siitä, kuinka paljon hän odotti tavallista arkea.
Hän halusi palata opintoihin, pitää ensimmäisen kunnollisen kesälomansa ja pystyä sopimaan tekemisiä ystävien kanssa ilman, että harjoittelu, kilpailut tai dopingvalvonnan olinpaikkatiedot määräävät kalenteria.
Yksi suuri muutos oli juuri antidopingjärjestelmästä vapautuminen. Mäkelä oli kuulunut olinpaikkatietoja ilmoittavaan testauspooliin noin vuosikymmenen ja kertoi uran loppuessa odottavansa sitä, ettei hänen enää tarvitse jatkuvasti ilmoittaa sijaintiaan.
Samalla hän palasi maataloustieteiden maisteriopintoihin.
Syyskuuhun 2026 mennessä uran jälkeinen elämä ei ole rakentunut yhden uuden ammatin ympärille. Opinnot, käytännön työ maatalouden ja eläinten parissa, tanssi, hyväntekeväisyys sekä vähittäinen paluu yleisurheiluyhteisöön ovat kulkeneet rinnakkain.
TTK toi uuden lajin
Vuonna 2025 Mäkelä löysi uuden liikuntamuodon: lavatanssit.
Hän kertoi rakastuneensa tanssimiseen vasta urheilu-uran päätyttyä ja osallistuneensa lavatanssikurssille.
Mäkelä sanoi TTK:n julkistuksen yhteydessä:
“Olen ihan vasta äskettäin rakastunut tanssimiseen.”
Syksyllä hän lähti mukaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaan tähtiopettaja Sami Heleniuksen parina.
Mäkelä eteni pitkälle ja putosi vasta semifinaalissa marraskuussa 2025. Hän saavutti tavoitteensa päästä opettelemaan kaikki kymmenen ohjelmaan kuuluvaa tanssilajia ja kertoi kokemuksen opettaneen paljon myös hänestä itsestään.
Urheilun jälkeinen vuosi toi myös toisenlaisen suhteen juhlimiseen. Mäkelä on kertonut viihtyvänsä tanssilavoilla ilman alkoholia ja kuvannut sitä itselleen luontevaksi tavaksi viettää vapaa-aikaa.
Tanssi on pysynyt mukana myös vuonna 2026. Juhannuspäivityksessään Kuohijärveltä hän kertoi lähtevänsä jälleen tansseihin.
Gradu ja työ Viikissä
Kesällä 2026 Mäkelän elämässä yhdistyivät opinnot ja hänen pitkä kiinnostuksensa eläimiin.
Hän palasi Helsingin yliopiston opintoihin ja työsti pro gradu -tutkielmaansa. Samalla hän pääsi kesätöihin Viikin tutkimustilan ympäristöön, mikä toi maataloustieteiden opintoihin käytännön työelämäkokemusta.
Mäkelä julkaisi Viikin tutkimustilalta videon ja kertoi gradun tekemisen johtaneen samalla yllättävään kesätyömahdollisuuteen.
Mäkelä kirjoitti Instagramissa:
“Enpä olisi uskonut että gradua tehdessä voi päästä tällaisiin kesätöihin ❤️ Nautin joka hetkestä! Maalla keskellä Helsinkiä 🐮🌾”
Katso Mäkelän Instagram-julkaisu
Julkaisu yhdistää käytännössä kaksi pitkää polkua. Kotieläintieteen opinnot alkoivat jo vuonna 2012, mutta huippu-urheilu hidasti niiden loppuun saattamista. Nyt kilpailukalenterin poistuttua gradu ja käytännön työ eläinten ja maatalouden parissa ovat nousseet arjen keskiöön.
Syyskuussa 2026 Mäkelän seuraavaa pysyvää työtehtävää tai lopullista uravalintaa ei ole julkisesti kerrottu. Varmimmin hänen tämänhetkistä tekemistään kuvaavat maataloustieteiden opintojen loppuun saattaminen, gradu sekä käytännön kokemuksen kartuttaminen Viikin ympäristössä.
Valmentajana takaisin
Kesäkuun lopulla 2026 tuli myös näkyvä paluu yleisurheilukentälle.
Mäkelä osallistui Lempäälän Hyppykarnevaaleille pituus- ja kolmiloikan lajikouluttajana. Kyseessä oli hänen ensimmäisiä näkyviä valmennustehtäviään oman kilpauran jälkeen.
Muutos on kiinnostava, sillä uransa päättyessä vuonna 2024 Mäkelä ei vielä pitänyt valmentamista ensimmäisenä suunnitelmanaan. Kesällä 2026 sävy oli toinen.
Mäkelä kirjoitti Instagram-tarinassaan Hyppykarnevaaleilta:
“Ekaa kertaa valmentamassa Hyppykarnevaaleilla. Tästä se lähtee.”
Samassa pituus- ja kolmiloikkaryhmässä kouluttajina toimivat muun muassa Verna Huppunen, Pyry Keränen, Joona Luotonen ja Emilia Rättö.
Mäkelän asema Hyppykarnevaalien yhteydessä ei jäänyt vain yhteen valmennuspäivään. Suomen Urheiluliitto nimesi hänet uutena henkilönä tapahtuman järjestelytoimikuntaan, mikä kertoo hänen yhteytensä lajiin vahvistuvan myös kilpailu-uran ulkopuolella.
Kyse ei silti ole siitä, että Mäkelä olisi jo siirtynyt päätoimiseksi ammattivalmentajaksi. Sellaista tehtävää ei ole julkisesti vahvistettu. Hänen roolinsa näyttää ennemmin rakentuvan vaiheittain: hän jakaa kokemustaan, kouluttaa nuoria hyppääjiä ja osallistuu tapahtumien tekemiseen.
Mäkelän kohdalla muutos on merkittävä. Vuosien ajan hän oli itse urheilija, jonka ympärille rakennettiin valmennusjärjestelmää. Nyt hän on ensimmäistä kertaa toisella puolella välittämässä samaa lajiosaamista nuoremmille.
Hyväntekeväisyys jatkuu
Vuoden 2026 aikana Mäkelä on käyttänyt näkyvyyttään myös hyväntekeväisyyteen.
Keväällä hän osallistui MAF Suomen tapahtumaan Mikkelin lentokentällä. Osallistujat kulkivat yli kolmen kilometrin matkan vesitaakan kanssa muistuttaakseen siitä, kuinka paljon aikaa naiset ja tytöt käyttävät monissa kehittyvissä maissa veden hakemiseen.
Mäkelä kirjoitti Instagramissa:
“Hyväntekeväisyys tapahtumassa pääsimme kokeilemaan miltä reilun kolmen kilometrin matka lisäpainolla tuntuu ja tuntuihan se.”
Katso hyväntekeväisyyspäivitys
Julkaisu jatkaa linjaa, jossa Mäkelä käyttää omaa julkista profiiliaan urheilun lisäksi hyväntekeväisyysaiheiden nostamiseen.
Some näyttää uuden arjen
Myös muut vuoden 2026 Instagram-päivitykset kertovat siitä, kuinka erilaiseksi arki on muuttunut huippu-urheiluvuosista.
Keväällä Mäkelä julkaisi kuvia luonnosta, kirsikkapuista ja taimien istutuksesta.
Hän kirjoitti:
“Kevät juttuja. Kirsikkapuiden ihastelua ja viimetalven myrskytuhojen paikkailua taimien istutuksen muodossa. 🌸☀️🌱”
Katso kevään Instagram-julkaisu
Juhannuksena esiin nousi toinen uran jälkeisen elämän uusi osa, tanssi. Kuohijärveltä julkaistun päivityksen kuvatekstissä Mäkelä kertoi:
“Hyvää Juhannusta kaikille! ☀️🍃 Tansseihinhan se on lähdettävä 💛”
Syyskuun alussa Mäkelä kokosi kesänsä vielä yhteen kuvajulkaisuun. Siinä hän hyvästeli kesän ja toivotti syksyn tervetulleeksi.
Mäkelä kirjoitti:
“Kesän photo dumb! 🌻☀️ Syksy saa tulla 🍂🍁”
Syyskuussa 2026 näistä eri palasista muodostuu varsin selkeä kuva Mäkelän tämänhetkisestä elämästä. Hän ei ole rakentanut urheilun jälkeen yhtä nopeasti määriteltyä uutta ammatti-identiteettiä, vaan arki jakautuu useaan suuntaan.
Maataloustieteiden opinnot ja gradu ovat edelleen kesken, Viikin tutkimustila on tuonut käytännön työkokemusta, ja yleisurheilussa hänen roolinsa on muuttunut kilpailijasta lajikouluttajaksi ja tapahtumatoimijaksi. Samalla tanssi, eläimet, luonnossa tekeminen, hyväntekeväisyys ja aiempaa vapaampi aikataulu ovat saaneet enemmän tilaa.
Mäkelän seuraavaa pysyvää työpaikkaa tai lopullista uravalintaa ei ole syyskuussa 2026 julkisesti vahvistettu. Tällä hetkellä varmimmin hänen tekemistään kuvaavat maataloustieteiden opintojen loppuun saattaminen sekä asteittainen paluu yleisurheiluyhteisöön kouluttajan, kokemuksen välittäjän ja tapahtumatoimijan roolissa.
