Mirkka Torikka jatkaa tabujen rikkomista kirjoillaan ja nuorisotyössään

Mirkka Torikka on jyväskyläläinen kirjailija, toimittaja, bloggaaja ja kasvatusalan ammattilainen, joka tunnetaan mielenterveysongelmia, itsemurhaa, surua, päihteitä ja sosiaalista leimautumista käsittelevistä kirjoituksistaan. Hänen esikoisteoksensa Rakas katastrofini kuvaa elämää itsetuhoisen puolison rinnalla, kun taas toinen kirja Positiivinen – Minä ja hiv purkaa hiv-tartuntaan liittyviä ennakkoluuloja.

Torikka työskentelee myös Diakonissalaitoksen Vamos Jyväskylän valmentajana, jossa hän kohtaa nuoria aikuisia ja osallistuu yksinäisyyttä, syrjäytymistä, päihdehaittoja ja itsetuhoisuutta ehkäisevään työhön. Hän asuu Jyväskylässä, on kahden lapsen äiti ja avioliitossa entisen jääkiekkoilijan Jari Jääskeläisen kanssa.

Syntymä ja koulutus

Torikan koko nimi on Mirkka Torikka, omaa sukua Laine. Hän on suomalainen ja varttui Pirkanmaalla Sastamalan seudulla ennen Jyväskylään asettumistaan. Hänen täsmällistä syntymäpäiväänsä tai syntymäpaikkaansa ei ole vahvistettu luotettavissa julkisissa lähteissä, eikä hänen etnisestä taustastaan ole julkaistu vahvistettuja tietoja.

Vuonna 2024 julkaistussa henkilökuvassa Torikka esitteli itsensä 45-vuotiaaksi kirjailijaksi, toimittajaksi, bloggaajaksi ja kasvatusalan ammattilaiseksi. Samassa yhteydessä hän kertoi työskentelevänsä Diakonissalaitoksella. Hänen koulutustaustaansa kuuluu yhteisöpedagogin koulutus, jota hän on hyödyntänyt nuoriso-, päihde- ja kasvatustyössä.

Torikka on kuvannut itseään journalistiksi ja humanistiksi. Kirjoittaminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja käytännön työ haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten rinnalla ovat kulkeneet hänen urallaan rinnakkain.

Työ toimittajana

Ennen kirjailijanuraansa Torikka työskenteli pitkään journalismin, järjestöviestinnän ja sosiaalialan julkaisutoiminnan parissa. Hän tuli tunnetuksi myös blogistina ja sosiaalisen median kirjoittajana, joka käsittelee henkilökohtaisia kokemuksiaan suoraan mutta yhdistää ne laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Torikan aiheita ovat olleet muun muassa mielenterveyspalvelujen saatavuus, läheisen itsetuhoisuus, päihteet, köyhyys, velkaantuminen, perheiden tukeminen sekä vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvä häpeä. Hänen julkisessa työssään toistuu ajatus siitä, ettei kriiseistä kärsivää ihmistä pitäisi määritellä yhden diagnoosin, teon tai epäonnistumisen perusteella.

Hän ylläpitää myös omaa blogiaan, jossa hän kuvailee itseään journalistiksi, humanistiksi, kahden lapsen äidiksi, leskeksi ja uusiovaimoksi. Blogissa Torikka on kirjoittanut avoimesti sekä perheensä menetyksestä että myöhemmistä oikeudellisista ja taloudellisista vaikeuksistaan.

Avioliitto Aki Torikan kanssa

Torikan ensimmäinen aviomies oli kamppailu-urheilija Aki Torikka. Pariskunta sai kaksi lasta ja rakensi perhe-elämää Jyväskylässä. Ulospäin heidän elämässään oli pitkään kaikki tavalliseen lapsiperhearkeen liitetty: koti, lapset, koira ja kesämökki.

Aki Torikalla oli kuitenkin vakavia mielenterveysongelmia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän kärsi itsetuhoisuudesta, minkä vuoksi perheen arki muuttui vuosiksi jatkuvaksi valvomiseksi, huolehtimiseksi ja avun etsimiseksi. Mirkka Torikka on kertonut yrittäneensä samanaikaisesti suojella lapsiaan, pitää arjen käynnissä ja estää puolisoaan vahingoittamasta itseään.

Rakas katastrofini -teoksen esittelyssä kuvataan, kuinka Torikka nukkui ajoittain eteisen lattialla voidakseen havaita, jos hänen miehensä yritti lähteä kotoa. Perheen kriisin keskellä heidän kodistaan löytyi lisäksi vakava kosteusvaurio, joka johti laajaan remonttiin.

Torikka muotoili kirjansa ydinkysymyksen näin:

”Miten pitää lastensa isä elossa, jos hän ei halua itse elää?”

Kysymys tiivistää hänen kokemuksensa omaisesta, jolle asetettiin käytännössä vastuu toisen ihmisen hengissä pitämisestä ilman riittävää ulkopuolista apua.

Akin kuolema

Aki Torikka kuoli itsemurhaan vuonna 2013. Lapset olivat tuolloin kolme- ja kahdeksanvuotiaita, ja Mirkka Torikasta tuli heidän ainoa huoltajansa.

Torikka on kertonut kantaneensa aluksi syyllisyyttä miehensä kuolemasta. Hänen lapsuudenystävänsä auttoi häntä ymmärtämään, että hän oli jo tehnyt puolisonsa auttamiseksi kaiken mahdollisen ja enemmänkin.

Meillä kotona -lehden haastattelussa Torikka sanoi edesmenneen miehensä opettaneen hänelle paitsi taistelemista myös tappioiden vastaanottamista. Hänen mukaansa Akin huumori ja elämänasenne säilyivät osana perheen muistoa kuoleman jälkeenkin.

Torikka kuvasi oppimaansa näin:

”Vuodet Akin kanssa opettivat minulle sitkeyttä.”

Haastattelussa hän kertoi myös, että avoimuudesta tuli hänen keinonsa kohdata myöhemmät vastoinkäymiset ja että hän haluaa vaalia lastensa isän muistoa osana perheen elämää.

Hometalo ja oikeusriita

Akin kuoleman jälkeen Torikka viimeisteli vaurioituneen kotinsa remontin osittain henkivakuutuskorvauksella. Hän halusi pitää lasten elinympäristön mahdollisimman vakaana suuren menetyksen jälkeen.

Kun talo myöhemmin myytiin, ostaja ilmoitti rakennuksessa olevan virheitä ja vei asian oikeuteen. Riita jatkui useita vuosia käräjä- ja hovioikeudessa. Torikka määrättiin maksamaan hinnanalennusta sekä vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, mikä aiheutti hänelle huomattavan velkataakan ja johti ulosottoon.

Torikka julkaisi hovioikeuden ratkaisusta otteen, jonka mukaan valitus ja vastavalitus hylättiin ja käräjäoikeuden lopputulos jäi voimaan. Lisäksi hänet velvoitettiin maksamaan vastapuolen hovioikeuskuluja 8 729,60 euroa korkoineen.

Taloriidasta tuli tärkeä osa Torikan julkista tarinaa. Hän on kirjoittanut velkaantumisesta ja ulosotosta ilman peittelyä ja arvostellut ajatusta, jonka mukaan taloudellisiin ongelmiin joutuneen pitäisi automaattisesti tuntea häpeää.

Rikostuomio vuonna 2024

Talokauppariidan jälkiseuraukset johtivat myös rikosprosessiin. Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi Torikan huhtikuussa 2024 törkeästä kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Asia liittyi hänen blogissaan ja julkisella Instagram-tilillään julkaistuihin kirjoituksiin taloriidan vastapuolesta.

Oikeuden mukaan julkaisut olivat osittain halventavia ja sisälsivät yksityiselämään kuuluvaa tietoa. Samalla Torikkaa vastaan esitetty syyte valheellisen tiedon levittämisestä hylättiin. Käräjäoikeuden ratkaisu ja siihen liittyneet kulut lisäsivät hänen pitkään jatkuneen taloriitansa taloudellisia seurauksia. Torikka kommentoi rikosprosessia myöhemmin omassa blogissaan ja arvosteli tapaa, jolla hänen kirjoituksiaan ja muiden käyttäjien kommentteja oli tulkittu.

Kyse on Torikan julkisen elämän merkittävästä oikeudellisesta tapahtumasta, eikä sitä pidä sekoittaa hänen aiempaan kiinteistökauppaa koskeneeseen siviilioikeudelliseen riitaansa.

Suhde Sami Kuroseen

Aki Torikan kuoleman jälkeen Mirkka Torikka seurusteli radio- ja televisiojuontaja Sami Kurosen kanssa. Suhde kesti noin neljä vuotta ja päättyi vuonna 2017.

Pari esiintyi yhdessä julkisissa tilaisuuksissa, kuten Emma-gaalassa. Torikka kertoi myöhemmin, että kahden kaupungin välillä eläminen, lastenhoidon järjestäminen ja julkisiin tilaisuuksiin osallistuminen kuormittivat hänen talouttaan ja arkeaan.

Torikka ja Kuronen ilmoittivat erostaan sosiaalisessa mediassa. Torikka korosti tuolloin, ettei eroon liittynyt ulkopuolisia osapuolia ja ettei kumpikaan ollut luvannut suhteen kestävän ikuisesti. MTV Uutiset kertoi eron tapahtuneen noin neljän vuoden seurustelun jälkeen.

Avioliitto Jari Jääskeläisen kanssa

Torikka löysi myöhemmin rinnalleen entisen jääkiekkoilijan Jari Jääskeläisen. Suhde alkoi vuoden 2019 tienoilla ja eteni nopeasti avioliittoon. Pari avioitui syksyllä 2019 pienimuotoisesti.

Torikka on kertonut yllättyneensä siitä, kuinka luontevalta uusi sitoutuminen tuntui, sillä hän oli Akin kuoleman jälkeen ajatellut, ettei menisi enää naimisiin. Jääskeläinen on hänen mukaansa suhtautunut hyväksyvästi niin Torikan menneisyyteen, lapsiin kuin edesmenneen Akin muiston säilyttämiseen.

Torikka sanoi puolisostaan:

”Koen, että kelpaan Jarille kaikkine katastrofeineni.”

Pari ei ole rakentanut perhe-elämäänsä täysin perinteisen mallin mukaan. Torikka on kertonut tarvitsevansa oman kodin ja turvallisuuden tunteen erityisesti homekotikokemustensa jälkeen. Aviopuolisot jakavat elämää keskenään, vaikka eivät ole kaikissa vaiheissa asuneet jatkuvasti saman katon alla.

Rakas katastrofini

Torikan esikoiskirja Rakas katastrofini ilmestyi WSOY:n julkaisemana 15. maaliskuuta 2023. Teos julkaistiin samanaikaisesti painettuna kirjana, e-kirjana ja äänikirjana. Painetussa laitoksessa on 336 sivua, ja äänikirjan lukee Satu Paavola.

Kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus Aki Torikan sairaudesta, itsetuhoisuudesta ja kuolemasta sekä Mirkan yrityksistä pitää perhe koossa. Se käsittelee myös vanhemmuutta, surua, kosteusvaurioita, oikeusriitoja ja taloudellista ahdinkoa.

Teoksen keskeinen viesti on, ettei itsemurhaan kuolleen ihmisen koko elämää pidä supistaa hänen viimeiseen tekoonsa. Torikka vastustaa myös yksinkertaistavaa väitettä, jonka mukaan itsemurha olisi aina tietoinen ja itsekäs ratkaisu. Hänen mukaansa vakavasti sairas ihminen voi nähdä kuoleman ainoana keinona lopettaa sekä oman että läheistensä kärsimyksen, vaikka käsitys olisi sairauden vääristämä.

Kirjan ilmestymisen jälkeen Torikka keskusteli kokemuksistaan muun muassa Elämäni kunnossa -podcastissa. Lähes tunnin mittaisessa jaksossa käsiteltiin läheisen itsemurhaa, omaisen syyllisyyttä ja sitä, kuinka kuolemasta voi puhua lasten kanssa.

Hän vieraili myös Olennaisen äärellä -podcastissa, jossa keskustelun lähtökohtana oli kysymys siitä, kuinka monta katastrofia yksi ihminen voi kantaa.

Positiivinen purkaa stigmaa

Torikan toinen tietokirja Positiivinen – Minä ja hiv syntyi yhteistyössä Mervi Pakan kanssa. Gummeruksen julkaisema teos kertoo hämeenlinnalaisesta äidistä, joka sai tietää hiv-tartunnastaan odottaessaan esikoistaan.

Tartunta oli löytymishetkellä pitkälle edennyt, ja Pakka sairasti aidsia. Teos kuvaa sairauden hoitoa, äitiyttä, ihmissuhteita ja hiv-positiivisen ihmisen kohtaamaa pelkoa, tietämättömyyttä ja syrjintää.

Gummeruksen kirjaesittelyn mukaan kirjan tavoitteena on haastaa hiviin yhä liittyvää häpeää ja virheellisiä käsityksiä. Nykyinen lääkehoito voi estää viruksen lisääntymisen niin tehokkaasti, ettei mittaamattomissa oleva hiv tartu seksissä, mutta sosiaalinen stigma ei ole kadonnut lääketieteellisen kehityksen tahdissa.

Kansainvälisen aids-päivän yhteydessä julkaistussa tiedotteessa kirjaa kuvattiin poikkeukselliseksi, koska ennen sitä yksikään suomalainen hiv-positiivinen äiti ei ollut kertonut kokemuksestaan omalla nimellään yhtä laajasti.

Äänikirjan lukee Emilia Howells. Positiivinen eteni vuoden 2026 Storytel Awards -kilpailussa tietokirjojen ja elämäkertojen finalistien joukkoon, mikä toi Torikan toiselle teokselle valtakunnallista tunnustusta. Finalistiluettelo julkaistiin Storytelin uutishuoneessa.

Työ nuorten rinnalla

Kirjailijantyön ohella Torikka toimii valmentajana Vamos Jyväskylän Nuortentalo Katutasolla. Toiminta on suunnattu 18–30-vuotiaille nuorille aikuisille ja tarjoaa päihteettömän, matalan kynnyksen ympäristön, jossa voi saada tukea arkeen ilman ajanvarausta.

Torikka kirjoitti maaliskuussa 2025 Katutason työstä artikkelin, jossa hän käsitteli suoraan nuorten kuolemantoiveita ja itsetuhoisuutta. Hänen mukaansa itsetuhoisuus ei ole muuttumaton ominaisuus vaan tila, jota voidaan hoitaa ja haastaa.

Torikka kirjoitti:

”Aktiivisestakin kuolemantoiveen kantamisesta on mahdollista toipua takaisin elämään.”

Diakonissalaitoksen julkaisemassa kirjoituksessa hän yhdisti oman läheisen menettämisestä saadun kokemuksensa ammatilliseen työhönsä ja korosti aidon kohtaamisen merkitystä.

Vamos Jyväskylän työ sai vuonna 2025 tunnustusta, kun sen toiminnalle myönnettiin Aurora-palkinto. Palkitun tiimin jäsenenä ollut Torikka työskenteli palvelussa, jonka eri toimintamuodot tavoittavat vuosittain satoja nuoria. Diakonissalaitoksen mukaan Katutasolla käy vuosittain noin 800 eri nuorta.

Uusi kirja tekeillä

Torikka on jatkanut tietokirjailijanuraansa uuden elämäkertahankkeen parissa. Hänen seuraava kirjansa käsittelee Tino Korpimäkeä, joka on elänyt pitkään syrjässä valtavirrasta ja tarkastellut kriittisesti modernia kulutusyhteiskuntaa.

Työnimenä julkisuudessa on ollut Vapaaehtoinen syrjäytyjä. Torikan mukaan kirja käsittelee yksilöllisyyden, yhteisöllisyyden, kuluttamisen ja yhteiskunnasta vetäytymisen välisiä jännitteitä. Hän on kertonut lukevansa hanketta varten Korpimäen vuosien varrella kirjoittamia kirjeitä ja rakentavansa niiden avulla kokonaiskuvaa tämän elämänvalinnoista.

Torikka kuvasi ensireaktiotaan Korpimäen suunnitelmiin:

”Ajattelin hänen olevan hullu.”

Vuosien kuluttua hänen näkemyksensä muuttui. Torikka on kertonut kiinnostuneensa siitä, mitä Korpimäen ratkaisut paljastavat nyky-yhteiskunnasta, ja hänen Instagram-esittelyssään mainitaan tekeillä oleva Vapaaehtoinen syrjäytyjä.

Julkisuus ja sosiaalinen media

Torikka käyttää sosiaalista mediaa kirjailijantyönsä, nuorten parissa tekemänsä työn ja yhteiskunnallisten näkemystensä esittelemiseen. Hänellä on Instagramissa yli 11 000 seuraajaa, ja hänen julkaisuissaan vuorottelevat kirjahankkeet, perhe-elämä, työ nuorten kanssa sekä mielenterveyttä ja oikeudenmukaisuutta käsittelevät kirjoitukset.

Hän ei ole rakentanut julkisuuskuvaansa vain selviytymistarinan varaan. Torikka on toistuvasti torjunut ajatuksen, että kriiseistä selviytyminen tekisi ihmisestä aina vahvan tai poikkeuksellisen. Hänen mukaansa vaikeuksien keskellä voi olla samanaikaisesti sitkeä, väsynyt, vihainen ja avun tarpeessa.

Torikan julkisesta työstä on muodostunut kokonaisuus, jossa henkilökohtaiset kokemukset, journalismi, tietokirjallisuus ja käytännön nuorisotyö tukevat toisiaan. Hänen ensimmäinen kirjansa teki näkyväksi itsetuhoisen ihmisen omaisen kokemuksen, toinen antoi äänen hiv-positiiviselle äidille ja uusin hanke tarkastelee ihmistä, joka on valinnut elämän yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella.

Jyväskylässä työskentelevä Torikka jatkaa vuonna 2026 kirjoittamista, nuorten valmentamista ja vaikeisiin aiheisiin liittyvän häpeän haastamista. Hänen uransa keskeiseksi ajatukseksi on vakiintunut, ettei kuolemasta, sairaudesta, velasta tai epäonnistumisesta tarvitse puhua kuiskaten.